keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Pakastimen sulatuksen takia...

Sulattelin tässä eilen pakastimeni ja otin sieltä samalla viimesyksyisiä sorsan täkkälihoja. Kävin eilen kaupalla, mutta kuten perinteisesti jotain unohtui, joten ei muuta kuin aamulla hakemaan täydennystä jääkappiin.

Aloitin kuivaamalla sulatetut sorsan täkkälihat talouspaperin päällä. Ruskistin todella kevyesti kastikelihat (laskisoossilihaa). Laitan ruskistetut kastikelihat uunipadan pohjalle ja Ruskistin sorsan täkkälihat ja lisään ne kastikelihojen päälle. Laitan laakerinlehden, puolenkymmentä maustepippuria ja saman verran katajanmarjoja  kuppiin lihojen sekaan. Lisään myös karkeata merisuolaa ja paljon sipulia sekaan. Hiihtelen pannulta pastinrasvat vähällä vesimäärällä lihojen sekaan ja lisään pullollisen Grimbergen double ambree olutta pataan. Lihat peittyvät juuri ja juuri. Hauduta lihoja noin 5h miedossa lämmössä. Valmistelen valkosipulikermaperunat uuniin. Annan kermaperunoiden hautua samassa miedossa lämmössä kuin liha. Otan lihat pois ja laitan lämmön kovemmalle samalla poista kannen kermaperunoiden pältä, jotta kermaperunat kypsyvät kunnolla ja pinta ruskistuu mukavaksi. 


perjantai 19. heinäkuuta 2013

Syksyn ensimerkit

Eräänä kauniina aamuna kotiin ajellessa huomasin että luonto alkaa jo pikkuhiljaa valmistautuman syksyyn. Pieniä merkkejä on jo ollut ilmassa, kuten kylmenevät yöt ja yökasteet. Mutta nyt löysin selvän ja varman merkin, jonka sain kuvatuksi. Viljapellot alkavat muuttua keltaisiksi. Aikaisemmin vihjaisin jo alkukesästä että syksy saa, mutta se oli huumoria.



torstai 18. heinäkuuta 2013

Tallinna part 3

Jatkoa tarinoihin Tallinna part 1 ja Tallinna part 2.

Tallinan eläintarha oli yhden päivän kohokohta ja yksi suurimmista vierailukohteista. Matkalla eläintarhaan kävimme eläintarhan vieressä olevassa suuressa ostoskeskuksessa etsimässä kaverilleni lupaamaa hajuvettä. Samaa hajuvettä olin jo kysellyt kolmesta liikeestä maissa ja laivan erillisestä parfyymimyymälästä. Kävelimme kauppakeskuksen pikaisesti läpi etsien sopivia liikkeitä. Löysin ensin yhen parfyymiliikkeen, josta kysyin tätä kaipaamaani parfyymia, mutta siellä ei ollut kyseistä tuotetta myynnissä. Myyjä kuitenkin osasi kertoa minulle että samassa kauppakeskuksessa toisessa päässä olisi suuremmalla valikoimalla oleva parfyymiliike, jolla on ainakin saman merkin muita tuotteita myynnissä.  Marssin siis suoraan sihen myymälään ja esitin myyjälle kuvan tuotteesta, koska aikaisemmista liikkeistä olin jo oppinut että minun kielitaitoni on niin alkeellinen että suoraan kuva kehiin kännystä ja myjä tunnista tuotteen siitä. Myyjä tunnisti kuvasta kyllä tuoteen, mutta oli kuskaamassa minut miesten hajuvesiosastolle, mutta sain selkatuksi myyjälle että kyseessä on naisille tarkoitettu hajuvesi. Myyjä tajuttuaan erheensä pienen pinastelun jälkeen ja toisen myyjän pyöritellessä taustalla silmiään hän ohjasi minut suoraan oikean purkin luo. arfyymi kouran ja kohti kassaa. Olin vihdoinkin saanut täytetyksi lupamani tuliaisen kaverilleni.

Parfyymiseikkailun jälkeen ja tärkeimpien tuliaisten löytymisen jälkeen oli aika lähteä täyttämään se suuri kyltymätön vatsani, eli siis kohti ruokapaikkaa...

Tuhottuani tämän erittäin mahtavan hampurilaisen, jonka välissä oli myös todella kypsäksi haudutettua lihaa, joka oikein suli suussani. Tämä oli yksi reissun parhaita annoksia. Vatsa täynnä lähdin etsimään itselleni reppua ja samalla ostin muutaman kameratarvikkeen ostoskeskuksessa oleesta liikkeestä. Kysessä oli ihan pikainen päähänpisto, jokseenkin vastvalosuojalle sopiva linssinupojus oli ollut aikaisemminkin hankintalistalla, jota en kuitenkaan aikasemmin ole saanut hankituksi. minähän vaihdoin perusobjektiivini tuossa pari kuukautta siten, joten sille sitä vielä en ollut kerennyt hommata. Muille ogjektiiveille semmoinen oli jo.

Saatuani ostokset tehdyksi suuntasimme kohti eläintarhaa. Tallinnakortilla jonojen ohi sisään ilmaiseksi ja lähdimme kiertelemään ensin lintutaloja. Lintutaloilla sain viimein kuvatuksi sen huuhkajan, josta aikaisemmassa julkaisussani on ollut puheta. Tässä kuvia eläintarhasta. 






















Eläintarhassa oli paljon nähtävää. Oli mukava huomata että Eläintarhassa oli rakennusprojekteja käynnissä ja osa häkeistä oli tyhjillään. Sain kuulla että Eläintarha on laajentanut ja rakentanut uusia isompia häkkejä siellä jo oleville eläimille. Oli mukava kuulla että sorkkaeläimillä olevat "teletappikummut" olivat uusia. Valitettavasti keli teki meille tepposet ja suurinosa eläimistä oli häkkien sisällä olevissa suojissa aurinkoa piilossa, jolloin niitä ei nähnyt tai näki vain vilaukselta. Uusissa häkeissä oli eläinten suojapaikkaan näkymä lasi läpi, jossa oli hyvä seurata eläimiä piilosta. Monia eläimiä jäi kuitenkin vanhoilla häkeillä näkemättä kelin vuoksi. Samoin keli teki meikäläiselle tepposet. Palatessni eläintarhasta huomsimme etä minun kaljuni on aivan punainen. ja reissun jälkeen olen nyt täällä kotimaassa leikkinyt liskomiestä muutaman päivän ja luonut nahkani.

Lisäksi minulla oli jo ensimmäisestä päivästä lähtien ongelma jalkaani tulleen rakon vuoksi, joten pitkät kävelyt olivat syöneet minun kävelyvauhtini todella hitaaksi. Onneksi lähtiessäni älysin kopata urheiluteippirullan matkaani, jolla teippasin jalkani aina aamuisin, jotta voin kulkea koko päivän. Teipin avulla siis selvisin tästä reissusta.

Vimeisen päivän paluumatka alkoi sitten hotellilla huoneen luovutuksella ja kiertelyllä kaupungilla vielä viimeisen kerran. Kiersimme viimeiset tuliaiset maista, jokseenkin olin unohtaa yhdelle kaverilleni lupaaman tuliaisen, jonka sitten ostin satamasta juuri ennen laivalle lähtöä. Laivan kannelta katselimme sitten laivame lähtöä ennenkuin menimme nauttiman laivan bufetista ison mahan taas kerran täyteen ruokaa.



Laivan kannelta huomasin että täällä oltiin varauduttu minun uudelleen palaamiseen pienehköllä pelotteluyrityksellä, mutta vaikka ampuisivat tykillä tai koittaisivat upottaa ankkuri nilkasssani minut satama-altaaseen tulen kyllä uudelleen Tallinnaan takaisin, oli se sen verran mukava reissu.

Omat tuliaisenikin tuottivat pientä päänvaivaa, kun sitä jota etsin ei ollut joka kaupassa, vaan sain metsästää sen useamman kaupan kautta. Kuljetuksen kanssa oli ongelmia muutaman kerran kun kärini kippasi levittäen kuorman kulkuväylälle.  Lisäksi kotimatkalla tuhosin yhden tölkin vetämällä kärrin kulman terävään kulmaukseen, jolloin yksi tölkki tyhjensi sisältönsä julkisen kulkuneuvon lattialle. Mutta edelleen teippi pelasti minun reissuni ja sain paketoitua pakkaukseni sen verran kasaan että sain loput turvallisesti perille. Anteeksi kanssamatkustajille, joille koitui ongelmia minun suuren kuormani takia.

Ja Niille jotka ajattelee minun olevan hierveä alkkis näiden juttujen perusteella sanottakoon että olen nauttinut tässä muutamana vapaapäivinäni kolme tuliasitölkkiä. Lisäksi huomasin että aikaisemmin kotiini hommaama alkoholipitoinen juoma oli mennyt vanhaksi jo 6kk siten, joten jouduin senkin kaatamaan viemäriin uusien juomieni tieltä.

Eli mitä opimme tästä reissusta.

  1. Ilman urheiluteippiä meikäläinen ei voi lähteä pitemälle kävelyreissulle.
  2. Kunnon reppu pitää olla matkassa. 
  3. Jeesusteippi ei ole ollenkaan huono idea kaupunkimatkallekkaan. Kirosin sen puutetta useampaan otteeseen.
  4. juomavettä menee meikäläiselle hellepäivänä ainakin 5l päivässä + ruokajuomat. Hanasta juominen jostain syystä jäi väliin.
  5. kunnon kuormaliina siihen viinakärryyn, kun se oma mustekalansa ei pidä mitään kiinni.
  6. Su ei ole otollinen päivä Tallinnan retkeilyyn. valitse joku toinen päivä. Maisemien katseluun ja eläintarhan kiertoon se kuitenkin sopii.
  7. 2 yötä maissa ei riitä alkuunkaan katsomaan koko kaupungin tarjontaa. Eli meinaa uutta reissua tulevaisuudessa.
  8. Aurinkorasvaa tulee käyttää kunnolla ja muistaa pakata senkin mukaan!

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Tallinna part 2

Jatkoa osaan Tallinna part 1

Tallinnan vanhan kaupungin linnakerakennelmat kiinostivat minua hyvin paljon. Niitä tuli kuvatuksi aika useaan otteeseen, mutta ongelman näissä tilanteissa teki se erittäin hyvin hoidettu puusto, joka peitti melkein joka tapauksessa osan rakennelmista allensa ja taaksensa. Itse nautin kiertoajelusta, joka sisältyi tallinnakorttiin. Tallinnakortillahan oli yksi kiertoajelu ilmainen. Kuvaaminen kiertoajelilla oli haasteellista, jokseenkaan ei mahdotonta. Avokattoisessa bussissa oli kuitenkin ikkunat edessä, jotta olisi sanut kunnon kuvia ja bussissa seisomaan nouseminen oli ehdottomasti kielletty muualla kuin virallisilla pysähtymispaikoilla. Sen kyllä ymmärtää sillä raitiovaunujen ja johdinautojen virtajohdot olivat kosketusetäisyyden päässä seisomaan noustessa, joten turvallisuussyistä seisominen ehdottomasti kielletty. Toisen vaara tilanteen voi aiheuttaa puiden oksat, jotka ylttävät ottamaan takapenkillä istuessani minuakin jopa kaljuun kiinni, joten seisoessa ne saattaisivat tulla jo oikeasti vaarallisesti kasvoille ja kropalle liikennemerkeistä puhumattakaan.

Tässä maisema kuvia Tallinnan kiertoajelulta ja kävely reissuilta.











Kuvaaminen bussissa oli erittäin haastavaa, mutta käsivarsi suoraksi ja summittainen suuntaus kohti kuvattavaa kohdetta ja anna palaa :D useita kuvia, joiden julkaisuarvo on täydet 0, mutta mutama onnistunut ja jopa helmi on sattunut mukaan. osasta kuvasta rajaus on tästä syystä osittain pikkuisen pielessä, mutta antakaa minulle se anteeksi. Toinen vaitoehto kun olisi ollut että seista horrotan ja otat osumaa liikennemerkistä ja olisin kahtena kappaleessa pientareella suu täynnä puitten lehiä ja se lyhyt sänki ja parta käkkärällä sähköiskun jäljiltä...



maanantai 15. heinäkuuta 2013

Tallinna part 1

Olen jo pitempään haaveillut lähteväni Tallinnan. Minulle tarjoutui yhtäkkiä mahdollisuus lähteä mukaan, joten ei muuta kuin tiedustelemaan pomolta, jos saisin vapaat sille ajalle. Pomo pyöritteli tuttuun tapaan silmiään, mutta sanoi että koittaa järjestellä vuoroja siten että pääsisin lähtemään. Se tietysti meinasi tiukempaa listaa ennen reissua, jotta saisin reissun takia kerrytetyksi vapaita siten että voisin rauhassa sitten huilia myös reissun jälkeen. ettei ihan sippinä olisi takaisin töihin tulossa.

Vaan viimein koitti se suuri aamu. lähtö savosta kohti tuntematonta. 


Välipysäkki kaverin luona, josta jatkoimme seuraavana aamuna kohti laivaa. Laivalla yli ja sitten hetki seikkailua jalkapatikassa pitkin Tallinnan katuja. Pääsimme hotelliin vasta kolmen aikaan, joten kerkesimme jo ensimmäisen kerran syömäänkin maissa. 

Kannatta hankkia tallinna kortti, kortteja on 24, 48 ja 72H kortteja Kortissa oleva aika alkaa kulumaan ensimmäisestä kayttökerrasta. Hinnat korteille: 24€ 32€ ja 40€ Tallinnakortilla voi kulkea rajoituksetta. Säästöä 1.10-7.0€ /kertamatka. Tallinna kortilla saa alennusta monesta viihde paikasta alkaen 5% alennuksesta aina ilmaiseen paikasta riippuen. Myös yksi kiertoajelu kuuuluu Tallinnakortin etuihin yksi kiertoajelu seitsemästä eri vaihtoehdosta. Kiertoajelut ilman korttia 16-23€. Tallinnakortilla pääsee moneen Tallinnan ja sen lähialueiden museoon tai nähtävyyteen ilmaiseksi. Lista museoista ja nähtävyyksistä on Tallinnakortin matkassa olevassa esitteessä. Lisäksi  kortilla saa alennuksia tietyistä konsertti teatteri yms esityksistä.

Jos meinaa tehdä Tallinnassa muutakin kuin maata päivät krapulassa hotellilla ja  illat + yöt baareja kolutessa. Sitä voi kotonakin tehdä, joten minun puolesta se ryyppääminen ja remuaminen sai jäädä tälläkin kertaa, kun en sitä muutenkaan harrasta. Ennemmin etsii hyvän ruokapaikan ja nauttii vaikka kunnon pihvin. Kuvassa Black angus & Persikkakarhu. kuten kuvasta näkyy olen aikaisemminkin itselleni etsinyt sen kunnon pihvin :D Alkoa saa ja pitää nauttia, mutta mikä pako se on olla se perus suomalainen, joka öykkäröi, konttaa ja oksentaa. voi juoda ns. sivistyneesti muutaman ruoan kanssa siten ettei siitä päihdy. Jokainen tuntekoon rajansa ja sitä ei saa missään nimessä ylittää. 

Ensimmäisenä iltana kuljeskelimme vanhan kaupungin ahtailla kaduilla ja törmäsimme tyttöön, joka oli pukeutunut mestaajan huppuun. Hän ohjasi meidät pimeälle sivukujalle, jossa toinen hupuun pukeutunut soitti ovikello. Ovi aukesi ja pääsime sisälle. Kipesimme portaat ylös ja päädyimme kidutusmuseoon.

Paikka oli vierailulistalla, mutta sinne löytäminen olikin sitten aivan sattuman kauppaa. Tiesin että se on vanhassa kaupungissa raatihuoneentorin laitamilla, muttaen tiennyt missä siellä tarkalleen.

Kidutusmuseossa on vanhoja erilaisia kidutusvälineitä, mm. rautarouva ja inkvisiittorin tuoli. Nähtävää on paljon ja kidutusvälineiden vieressä on myös suomenkieliset taulut, joissa on kerrottu mikä välinen on, miten sitä on käytetty ja milloin. Itse ainakin olin entuudestaan kiinnostunut ja olen edelleen sitä mieltä että 6€ ei ole todellakaan paha hinta siitä mitä siellä pääsee katsomaan.
Tyhmä kysyy: kumpaan tuoliin kävisi mieluummin istumaan?















Raatihuoneentorille päästyä ruvettiin harkitsemaan taas kerran hyvää ruokaa, joten ei muuta kuin valitsemaan usean ruokapaikan väliltä. Melkein kaikilla paikoilla oli joku sisäänheittäjä, joillakin oli jopa useampia. Monilla oli asiaan ravintolan teemaan sopivat asu. Tässä muutama kuva niistä sisäänheittäjistä.  Veikkaappa minkä sisäänheittäjän paikkaan menimme syömään?



Jos veikkasit jotain naisista olet todellakin väärässä. Olimme menossa jo  vasemmassa alakulmassa olevien tytteleiden luo, mutta tämä risuparta osasi ottaa meidän huomion kaukaa, viittoi meille ja muutenkin pisti niin komean esityksen pystyyn että olihan se pakko mennä hänen osottamaan pöytään. Seuraavana iltana menimme sitten tasapuolisuuden nimissä siihen mihin olimme aluksi menossa.




Ruoka Tallinnassa oli joka ikinen kerta erinomaista. Vaikeaa olisi suositella jotain paikkaa tai annosta. Itse tykkäsin jokikisen paikan ruoasta mitä söin. Moittimisen sijaa ei ollut ruoassa kuin tarjoilussakaan. Meille ainakin sattui aina erittäin iloisen oloiset, lämminhenkiset tarjoilijat. 

Lisää Tallinnasta ja minun toilailuista myöhemmin...