torstai 28. marraskuuta 2013

Pöytä ja kynttilät

Jotkut lukijoistani tietää jo minusta jotain, joten on aika paljastaa myös muillekkin näitä tiettyjä julkisia salaisuuksiani.


Kyllä minulla on hierontapöytä kotonani ja kyllä poltan mielelläni kynttilöitä. Hyvin muuten valaisee tuo kattokruunu pelkillä kynttilöilläkin.

Uskaltaisitko tuohon päydälle pitkälleen?

Valokuvatorstai 305

Tämän viikon aihe on kultaiset vuodet.

Aihe on haasteellinen, mutta antakaa mielikuvituksenne lentää. Hyviä inspiksiä!

Lapsuus on aikaa, jota ei takaisin saa, mutta onneksi on kummitettavia, joiden kanssa voi taantua takaisin lapseksi ilman että tarvitsee tunteä häpeää. (kummitettavani pyysi minua piirtämään ukin traktorin ja sinne ukin ajamaan sitä)

Annetaan siis lapsen olla lapsi ja annetaan lapsen tehdä sitä lapsen työtä eli leikkiä!

Lisää Kultaisia vuosia Valokuvatorstain sivulta.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Päivä palomasemalla 23.11.2013

Olin huomannut jo aikanaan ilmoituksen lähiasemani facebook sivulla että päivä paloasemalla tapahtuma lähenee, joten olin illalla jo yövuoroon lähtiessäni varannut kameran mukaan. paluumatkalla ajoin suoraan paloaseman pihaan ja menin tutustumaan Peltosalmen VPKn tiloihin ja kalustoon.
(sanottakoon että minulla on kyseisen paikan avaimet ja olen VPkn listoillakin, joten kalusto on jo aika tuttua)

Tässä olisi aamun antia kuvien muodossa.
















maanantai 18. marraskuuta 2013

Einon jäljillä

Kävin kuvaamassa Iisalmen satamassa ja lähialueilla Einon aikaansaannoksia. Katselin autossa toista tuntia kun myräkkä riepottelee Iisalmea. Laskeskelin että kymmeniä roskiksia oli kaatunut ja muutamaan muuhunkin paikkaan oli tuuli saanut pikkuisia tuhoja aikaan.

Katselin kuinka läheisen laajennuksen katolta lähti muoveja tai peressuja lentoon ja olin näkevinäni kun jokin levykin siellä olisi lennellyt maahan. Kierrellessäni huomasin että muuallakin oli kaatuillut rakennustyömaiden suoja-aitoja ja muita kylttejä.

Rannalla kävellyt pariskunta löysi jotain, jonka sain selville myöhemmin heitä jututtaessaan, mutta sitä ei teille kerrota mitä löytyi. Huomaa vene rannassaaaltojen ripoteltavana.

Kävin asikoiseen heiltä kysymässä luvan kuvien julkaisuun ja kiitin heitä, koska pitivät huolta yhteisestä omaisuudesta kun vetivät veneen rannalle, jottei se hajoa tai ajaudu virran mukana ulapalle.

Välillä löi komeasti aallot tähänkin kulmaan, mutta hitaana kuvaajana ja mukavuudehaluisena en selvinnyt lähellekkään kaikkia komeita tyrskyjä kuvaamaan.

Tässä huomaa, kuinka suojaisen poukaman ihminen on saanut aikaiseksi laiturirakennelmillaan.

Oli sitä välillä komeitakin tyrskyjä.

Tämäkin laituri on jossain vaiheessa siirtynyt ja sitä on vahvistettu tällä suurella kettingillä, joka oli välilllä aivan suorana, kun vesi riepotteli tuota laituria.




Tämäkin muovi on karannut joltakin läheisiltä uudis- tai rakennuskohteelta. Seudulla on monia työmaita yhtaikaa, joten vaikea sanoa miltä se on karannut.

Välillä se tuuli oli paikoin todellakin kovaa.

Minun paksusta villapiposta alkoi käydä vinkka pahasti läpi, joten vetäisin ohuemman Outin tekemän pipon pokkana toisen päälle, joka esti suuremman vinkan. Samoin kumitäditä saadut villakintaat oli erittäin tarpeelliset tällä reissulla. Välillä se tuuli oli niin voimakasta että tuntuu kuin pipot päästä lähtisi ja meinasi se riepotella isonkin ukon nurin, kun ei meinannut kuvia ottaessa mies pysyä pystyssä.

perjantai 15. marraskuuta 2013

Valokuvatorstai 303

Pimeyden keskellä haasteemme aiheena on tällä viikolla kaamos.

Ottakaa kamera mukaan ja menkää ulos kuvaamaan kaamosta! Tai käpertykää sohvan nurkkaan ja kuvatkaa kaamosta kotonanne! Inspiroitukaa ja kertokaa kuvallisesti, miltä teidän kaamoksenne näyttää. Juuri nyt.


Näin minä vietän kaamosta kotonani, kynttilöiden loisteessa.

Lisää kaamoskuvia valokuvatorstain sivulta.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Selvennystä tunnisteisiin.

Laiteskelin itse nuita tunnisteita viimeinkin nuihin minun kuviin. Tässä vähän selvennystä mitä mikäkin tarkoittaa, kun minun logiillani on kaukana tavan maantientallajan järjenjuoksusta. Ei tavan tallaaajan järenjuoksussa vikaa, mutta minulla se piuhat ennemminkin on ristissä :D

Erätarinoiden alle tulee metsästys, ja muuten metsäreissut, vaellukset ja osa partion tarinoistakin, semmoiset, jotka voidaan laskea ERÄJORMAILUKSI :D

Itse tehtyjen alle tulee ne minun suuret askartelut ja tekemäni työt, joissa on jotain kerrottavaa, kuten nämä kynttilälyhtyjen sähköistykset ja itsetekemät ruokani, jotka tänne blogiin on päätynyt.

Partiossa nyt ei pitäisi olla niin hirveästi selitettävää, partioreissuja ja niistä tulleita kuvia ja tarinoita.

Persikkakarhu... Eli siis tänne tulee ne minun henkilökohtaiset jorinat, jotka koskee minua, eli siis minun henkilökohtaiset esittelyt, kuvat jossa esiinnyn, tarinoita minusta...

Reissut kansion alle tulee ne lyhyet tai pitkät reissut kotoa pois, Matkailu, kuvausreissut jonnekkin muualle kuin arkisiin paikkoihin.

Ruoka, tarviiko sitä sen enempää selittää, ne blogit, jossa käsitellään rakasta aihettani ruokaa :P eli siiis ne itsetehdyt tai toisten tekemien annosten tarinat...

Valokuvat kansion alle tulee ne kuvat ja tarinat, joissa valokuvaus on ollut pääasiana, eli siis nämä minun kuvausretket lähimaastoihin tai työmatkalla kuvaamaan pysähtymiset...

Valokuvatorstai. Tänne tääs kuuluu tuon Valokuvatorstan innoittamat haasteet, joihin olen osallistunut.

Toivottavasti tämä lyhyt ja ytimekäs täysin asiasta harhaileva hakemiston selvennys raottaa edes jonkinverran sinulle minun järjenjuoksua ja helpottaa sinulle iheutunutta suurta päänvaivaa, joka on tullut epäselvien tunnisteideni käytön takia... Lista muuttuu ja elää, muta toivottavasti ei hengitä koska sillon se olisi jo elävä olento... ja kuten taas huomattiin harhautui se lusikka naapurin puurokupille, joten näihin tunnelmiin Persikkakarhu taas kuittaa!

PS. Savolainen ukko männöö vaekka läp harmoon kiven, viksump immeine olis sen älynnä kiertee...

perjantai 8. marraskuuta 2013

Valokuvatorstai 302

Tämän viikon haaste on Shakespearen lause 53. sonetista:

“Millaista ainetta ja mitä olet:
miljoonat varjot näen vierelläsi?”


Ja nälkäisenä yövuorossa tämän tekstin lukiessani mieleeni tuli: LÄSKISOOSSI ja POTTUMUUSSI. Ei siis muuta kuin töiden jälkeen kauppaan ja ostamaan soossiin tarvikkeet. Mutta kauhea katastroffi! Soossiin sopivat lihat oli kaupasta loppuneet, joten tyydyin ostamaan muita ruokatarpeita, joista tein itselleni illalla ruoan, kun olin herännyt.

Seuraavan yövuoron jälkeen palasin sitten uudelleen kauppaan ja löysin läskisoossin tekoon sopivaa possua, joten sianpalat matkaan ja kotiin. Koitin nukkua päivällä yövuorojen välissä, mutta jostain syystä ei sitten tullut uni. Joten tuskastuneena päätin että nyt saa riittää ja lähdin tekemään ruokaa.

Tästä se sitten alkoi:
Ruskista läskinpalat pannulla, jotta lihasta erottuua rasva pannulle.

Nostele pannilta lihat eri kuppiin siksi aikaa kun ruskistat jauhot kastikkeen väriseksi possusta irronneessa rasvassa.

Lisää vesi kastikkeeseen ja mausta lihaliemikuutiolla. Samaanaikaa valmistui pottumuussi valmismuussista nälkäiselle.

Kun jauhot ja vesi sekoittuneet kunnolla lisää ruskistetut lihanpalat takaisin kastikkeeseen. Sekoita ja anna hautua jonkin aikaa, jotta liha on varmasti kypsää. Tarjoile ja nauti!
Tälläisia päähänpistoja tulee välillä ruoan suhteen, joten en yhtään ihmettele jos oma varjo on kuin:
"Miljoonat varjot näen vierelläni."

Soossia jäi vielä jääkaappiin laitettavaksi, jos vaikka huomenna tekisi mieli taas lskisoossia :D

Lisää viikon haasteen satoa Valokuvatorstain sivulta

perjantai 1. marraskuuta 2013

Kääntöpisteeni valokuvatorstai 301

Tämän viikon haasteena on kääntöpiste.

"Elämässämme saattaa olla erilaisia kääntöpisteitä jolloin matkamme kulku saattaa muuttua, tai sitten se on jokin arkinen, ajankohtaan liittyvä asia, veneet nostetaan talvea varten suojaan, käydään mökillä viimeisen kerran, kotiin tulee uusi perheenjäsen, lapsi tai se voi olla kissa tai koirakin, muutetaan yhteen tai erotaan."

Mikä siis oli se minun kääntöpisteeni?


Tietyllä tavalla tämä kuva. Tämä kuvan on ensimmäisiä omalla järjestelmäkamerallani ottamistani kuvista, se on myös ensimmäisiä kuvia, joista tuli ensimmäisiä blokikirjoituksiani, Se on kuvattu samana päivänä, kun kuvasin ensimmäisen valokuvatorstain haasteen. Tästä kuvasta lähtien en ole kulkenut ilman kameraa oikein missään, enää on harvoja päiviä, jolloin minulla ei olisi edes pokkari matkassa. Päivä joka muutti minun katsomistyylini, jokapaikassa näen usia kuvattavia kohteita kulkiessani entisen haahuilun sijaan.

Onhan se ehkä jostain turhaa ja jonniinjoutavaa, mutta järkkäri kulkee melkein jokapaikkaan mukanani ja jos ei järkkäri niin ainakin pokkari. Töihin otan kameran siten aina mukaan että vähintään autossa olen järjestelmäkamerani pitänyt matkassa, mutta nyt kun kelit on kylmenneet ja muuttuneet kosteammaksi on kamera mennyt ihan toimiston asti. Työtänihän en voi kuvata, vaikka monta kertaa olisi saatu huvittavia tilannekuvia. Suurinosa luonnosta kuvaamistani kuvista on työmatkaltani kuvattuja tai työvuoron jälkeen olen lähtenyt työpaikkani lähellä olevaan luontoon. Muuitaman kuvausreissunkin olen asioikseen tehnyt.

Muutama "kuvauskeikkakin" on tässä kesän aikana tullut tehdyksi. Perinteisiä kavereiden juhlia kuvattu pyynnöstä, yhdet bändin promo- ja keikkakuvat, perhepotretti, tapahtuman virallisena kuvaajana yms, mutta ammattikuvaajille tiedoksi penniäkään en ole näistä "keikoistani" ottanut ja kuvanlaatu jäänyt auttamatta ammattilaisen jalkoihin kaikissa tilanteissa.

Älkää siis käsittäkö väärin etteikö kuvaaminen olisi minua aikaisemmin jo kiinnostanut, olin haaveillut järjestelmäkamerasta jo useita vuosia, mutta toteutus oli vasta tämän kevään aikaansaannos. Pokkarin uusin viime kesänä erään tapahtuman takia, tapahtuman joka kesti pari viikkoa ja jossa riittikin kuvattavaa.

Tälläinen oli minun kääntöpisteeni. Kiitos niille jotka ovat jaksaneet minun hajatelmia lueskella ja erityissuuri kiitos niille, jotka on jaksaneet palautettakin antaa. Kiitos niille jotka ovat minua kannustaneet tässä harrastuksessa ja anteeksi niille jotka joutuneet kuvatuksi, ette ole olleet tarpeeksi nopeita juoksemaan minua karkuun ta joutuneet kuuntelemaan minua kun suupielet vaahdossa olen selittänut kuvaamistani kohteista tai jostakin muusta kuvaamiseen ja kameravarusteisiin liittyvistä asioista.

Persikkakarhu.


Ps. Lisää muiden kääntöpisteitä Valokuvatorstain sivulta.