maanantai 15. heinäkuuta 2013

Tallinna part 1

Olen jo pitempään haaveillut lähteväni Tallinnan. Minulle tarjoutui yhtäkkiä mahdollisuus lähteä mukaan, joten ei muuta kuin tiedustelemaan pomolta, jos saisin vapaat sille ajalle. Pomo pyöritteli tuttuun tapaan silmiään, mutta sanoi että koittaa järjestellä vuoroja siten että pääsisin lähtemään. Se tietysti meinasi tiukempaa listaa ennen reissua, jotta saisin reissun takia kerrytetyksi vapaita siten että voisin rauhassa sitten huilia myös reissun jälkeen. ettei ihan sippinä olisi takaisin töihin tulossa.

Vaan viimein koitti se suuri aamu. lähtö savosta kohti tuntematonta. 


Välipysäkki kaverin luona, josta jatkoimme seuraavana aamuna kohti laivaa. Laivalla yli ja sitten hetki seikkailua jalkapatikassa pitkin Tallinnan katuja. Pääsimme hotelliin vasta kolmen aikaan, joten kerkesimme jo ensimmäisen kerran syömäänkin maissa. 

Kannatta hankkia tallinna kortti, kortteja on 24, 48 ja 72H kortteja Kortissa oleva aika alkaa kulumaan ensimmäisestä kayttökerrasta. Hinnat korteille: 24€ 32€ ja 40€ Tallinnakortilla voi kulkea rajoituksetta. Säästöä 1.10-7.0€ /kertamatka. Tallinna kortilla saa alennusta monesta viihde paikasta alkaen 5% alennuksesta aina ilmaiseen paikasta riippuen. Myös yksi kiertoajelu kuuuluu Tallinnakortin etuihin yksi kiertoajelu seitsemästä eri vaihtoehdosta. Kiertoajelut ilman korttia 16-23€. Tallinnakortilla pääsee moneen Tallinnan ja sen lähialueiden museoon tai nähtävyyteen ilmaiseksi. Lista museoista ja nähtävyyksistä on Tallinnakortin matkassa olevassa esitteessä. Lisäksi  kortilla saa alennuksia tietyistä konsertti teatteri yms esityksistä.

Jos meinaa tehdä Tallinnassa muutakin kuin maata päivät krapulassa hotellilla ja  illat + yöt baareja kolutessa. Sitä voi kotonakin tehdä, joten minun puolesta se ryyppääminen ja remuaminen sai jäädä tälläkin kertaa, kun en sitä muutenkaan harrasta. Ennemmin etsii hyvän ruokapaikan ja nauttii vaikka kunnon pihvin. Kuvassa Black angus & Persikkakarhu. kuten kuvasta näkyy olen aikaisemminkin itselleni etsinyt sen kunnon pihvin :D Alkoa saa ja pitää nauttia, mutta mikä pako se on olla se perus suomalainen, joka öykkäröi, konttaa ja oksentaa. voi juoda ns. sivistyneesti muutaman ruoan kanssa siten ettei siitä päihdy. Jokainen tuntekoon rajansa ja sitä ei saa missään nimessä ylittää. 

Ensimmäisenä iltana kuljeskelimme vanhan kaupungin ahtailla kaduilla ja törmäsimme tyttöön, joka oli pukeutunut mestaajan huppuun. Hän ohjasi meidät pimeälle sivukujalle, jossa toinen hupuun pukeutunut soitti ovikello. Ovi aukesi ja pääsime sisälle. Kipesimme portaat ylös ja päädyimme kidutusmuseoon.

Paikka oli vierailulistalla, mutta sinne löytäminen olikin sitten aivan sattuman kauppaa. Tiesin että se on vanhassa kaupungissa raatihuoneentorin laitamilla, muttaen tiennyt missä siellä tarkalleen.

Kidutusmuseossa on vanhoja erilaisia kidutusvälineitä, mm. rautarouva ja inkvisiittorin tuoli. Nähtävää on paljon ja kidutusvälineiden vieressä on myös suomenkieliset taulut, joissa on kerrottu mikä välinen on, miten sitä on käytetty ja milloin. Itse ainakin olin entuudestaan kiinnostunut ja olen edelleen sitä mieltä että 6€ ei ole todellakaan paha hinta siitä mitä siellä pääsee katsomaan.
Tyhmä kysyy: kumpaan tuoliin kävisi mieluummin istumaan?















Raatihuoneentorille päästyä ruvettiin harkitsemaan taas kerran hyvää ruokaa, joten ei muuta kuin valitsemaan usean ruokapaikan väliltä. Melkein kaikilla paikoilla oli joku sisäänheittäjä, joillakin oli jopa useampia. Monilla oli asiaan ravintolan teemaan sopivat asu. Tässä muutama kuva niistä sisäänheittäjistä.  Veikkaappa minkä sisäänheittäjän paikkaan menimme syömään?



Jos veikkasit jotain naisista olet todellakin väärässä. Olimme menossa jo  vasemmassa alakulmassa olevien tytteleiden luo, mutta tämä risuparta osasi ottaa meidän huomion kaukaa, viittoi meille ja muutenkin pisti niin komean esityksen pystyyn että olihan se pakko mennä hänen osottamaan pöytään. Seuraavana iltana menimme sitten tasapuolisuuden nimissä siihen mihin olimme aluksi menossa.




Ruoka Tallinnassa oli joka ikinen kerta erinomaista. Vaikeaa olisi suositella jotain paikkaa tai annosta. Itse tykkäsin jokikisen paikan ruoasta mitä söin. Moittimisen sijaa ei ollut ruoassa kuin tarjoilussakaan. Meille ainakin sattui aina erittäin iloisen oloiset, lämminhenkiset tarjoilijat. 

Lisää Tallinnasta ja minun toilailuista myöhemmin...

2 kommenttia:

  1. EN kumpaankaan tuoliin! Tai jos joku istuu alle niin sit. Oranssipukunen nainenkin on kyllä nätti, mutta merirosvossa jotain salaperäistä.
    Kauniita kuvia! Ja toivottavasti oli hyvä matka.

    VastaaPoista
  2. Kaveri, jolle näytin blogin oli knas sitä mieltä ett tuo merirosvo olis se johon meniin syömään ja ei ollut halukas istumaan mihinkään jakkaraan.

    VastaaPoista