Partiolainen ja tulenteko.

Missäpä partiolainen ei saisi tulia aikaan? no ei ainakaan kaverin kanssa ollessa. Kävin kaverin kanssa eräänä kauniina päivänä Kajaanissa notskilla tarkoituksena keitellä teet ja paistella makkarat samalla kun kaveri juoksettaa koiraansa rauhassa metsässä. Pakataan autoon siis koira ja teevehkeet.. Matkalla poiketaan kaupasta hakemassa vielä makkarat. Ajellaan rauhassa metsänreunaan ja patikoimaan laavulle, jossa voisimme makkarat paistaa ja istuskella teekupposen ääressä.

No mitäs sitten sattuikaan... Nuotiopaikalla ei ole polttopuita. Vain pari riukua, jotka oli sen verran suojassa, jotta niitä voisi edes polttopuiksi kutsua. Joten kirves esiin ja riuuista pätkimään halkoja. Puu oli märkää ja ohuen jääkerroksen peittämää mäntyjä, Pari muuta riukua oli jo niin painavia kokoonsanähden että jätin ne suosiolla, koska niissä oli todennäköisesti niin paljon kosteutta.

Sitten sytyt. Eihän ole edes puuta saatikka syttyjä. Löysin kodan sisältä noin A5 kokoisen palan tuohta ja epämääräisen roskapussukan, johon palaan myöhemmin. Eli siis taaskin luonnon armoilla. Maasta parit kuolleet kuusen alaoksat kuusien juurelta. Määrä ei päätä huimannut, koska pääsääntöisesti oli mäntymetsää missä olimme.

Tuhrasin tulitikkujen kanssaja huomasin ettei siitä tullut yhtään mitään. Olin epäonistunut tehtävässäni. Olin joutunut myöntämään ettei minulla ole enää erätaitoja niin paljoa hallussa ettenkö saisi metsässä aikaseksi tulet. Mutta sitten mieleeni palasi se epämääräinen roskapussi. Pussia tarkemmin tarkastellessa se osoittautuikin armeijan sissimuonapakkauksiksi, josta oli osa tavaroista syöty. Osa tavaroista oli vielä täysin koskematta, joten valkkaamaan sieltä puhtaita nenäliinoja ja muuta palavaa materiaalia. Samoin haavanpuhdistustyynyt tuli sieltä kaivelluksi.

Näillä sain notskia sen verran savuutetuksi että alle senttiä paksu kuusen alaoksa alkoi palaa poikki, mutta silti hiipui minun tulet. Muutama hassu erittäin pieni kytevä hiili. olen jo aika hiilenä ja olen luovuttamassa, mutta luonto ei anna periksi myöntää saamattomuuttani. Kaveri on katsonut huvittuneena minun noitumistani, kun en vain saa aikaiseksi tulta. Viimeinen yritys ja sitte luovutan. Uhkasin jo syödä makkarat kylminä, koska eihän luontoni anna anteeksi tuollaista saamattomuutta.

Ja sitten  sain SAVUSTETUKSI sen verran niitä puita että piskuinen pohjahiillos jäi taas niistä vähistä jäljellä olevista kuusen alaoksista, jotka ei meinannut edes palaa itsestään. Pakkailin jo tavaroita takaisin reppuun ja olin todellakin luovuttanut, kun kaverini alkoi nauraa ja sanoi että sillon kun se ei koita saada tulta niin silloin se onnistuu. Katsoin notskiin ja huomaan että siellä pilkistää piskuinen liekki, joka alkaa voimistua voimistumistaa na alkaa levitä jo riuusta pätkimiini halkoihin.

Olimme jo aikaisemmin huomanneet ettemme muistaneet ottaa mukeja mukaan, jotta voisimme juoda jstain sen teen, joten vesi jonka olimme mukaan ottaneet meni vain koiralle juomisiksi. paistoimme (savuutimme) makkarat ja katselimme kun nuotio palaa loppuun. Lähdimme takaisin kaverin luo ja kaveri vielä uhkasi keljuilla minulle pitkään ettei valmiista polttopuista sytyistä meinannut saada edes notskitulia aikaiseksi ja siitä ettäsitten kun luovuttaa niin säälistä sitten tulee tulet. Joten tiedossa on oikeasti paljon tulevaisuudessa kuittailua partiolaisesta, joka ei saa edes tulia aikaiseksi. Lopuksi vielä todiste että loppupelissä sain tulet aikaiseksi vaikka tunti minulla sitä ähertäessä meni.