Valokuvatorstai 290

Tälläviikolla olikin sitten minulle yllätyksenä oma ehdottamani aihe.

Lapsuusmuisto.

Asun nykyään toisella paikkakunnalla ja olen vielä pahinmmileen töissä yövuoroissa tässä välillä, joten en pääse kuvailemaan omia lapsuusmuistojani, mutta jonkun aikaa mietittyäni tuli mieleen pari esinettä, jotka on minulle hyvin rakkaita. 

Ukkini kello. Muistan kun pikkupoikana olin innokkaasti vetämässä ukin taskukelloa ja kuuntelin sen raksutusta. Ukilla oli  myös toinen kello, joka oli aikojen saatossa hajonnut. Jos oikein muistan niin se olisi hajonnut aikoinaan ukilla savotassa ollessaan. Jos pikkupojan mielikuvitus ja muisti ei ole tehnyt tepposia olisi kello hajonnut siinä tilanteessa, kun puun runko olisi kaatunut ukin päälle, mutta ei voi enää muistaa nuin kaukaisia asioita. 

Muistan kun ajoimme mummon kanssa Kiuruvedelle polkupyörillä korjauttamaan taskukellon. Pääsimme paikalliselle kellosepälle ja jätimme kellon korjattavaksi ja palasimme takaisin mummolaan. Muutaman päivän päästä palasimme Kiuruvedelle kelloliikkeeseen ja haimme kellon. Ja voi sitä pienen pojan innostusta, kun kello josta oli lasi rikki ja osa viisareista puutu olikin kiiltävä ja päällisinpuolin täysin ehjä. Tässävaiheessa mummoni ilmoitti minulle että saisin kellon itselleni. Voin vain kuvitella mikä on meno alle 10v pikkupojalla kun saa itselleen oikean taskukellon. Sain vielä valita vitjankin kelloon, koska ukki oli ottanut aikoinan kellon alkuperäisen vitjan toisen kelloon. 

Muitakin rakkaita muistoja on Laukkalasta mummolan ajalta. Mutta niistä tarkemmin joku toinen kerta.

Lisää lapsuusmuistoja valokuvatorstain sivulta.