perjantai 28. kesäkuuta 2013

Onnettoman jänöjussin viimehetket.

Näin ehkä tämänhetkisen elämäni yhden mahtavimmista näyistä "luonnossa".

Ajelen rauhassa kotia kohden Siilinjärveltä Lapilahdelle päin. Kello on noin yhdenmaissa yöllä. Liikenne on erittäin hijlaista, muutama auto on tullut vastaan, mutta takanani ei ole näkyvissä yhtään autoa.

Katselin kun tämän kesäinen jäniksenpoikanen koitti mennä tien yli Siilinjärvi- Lapinlahti välillä autoni edestä. Hidastin kaikessa rauhassa kun ei ollut muuta liikennettä. Jänis juoksenteki ristiinrastiin autoni edssä ja koitti hädissään päästä alta pois, mutta paniikissa lähti juoksemaan autoni valoja karkuun. Hidastelin kaikessa rauhassa ettei poikanen jäisi turhaan autoni alle.

Kun yhtäkkiä oikealla silmäkulmassa havaitsen tumman hahmon lähestyvän. Katson kuinka huuhkaja koppaa autoni keulan edestä alle viiden metrin päästä jäniksenpoikasen kynsiinsä. Saan huuhkajan väistetyksi juuria ja juuri autollani. Katselen taustapeilistä kun huuhkaja jää keskelle tietä jänis kynsissään. Pysähdyn, jolloi huuhkaja jähtee rauhallisesti jatkamaan matkaa jäniksenpoika kynsissään roikkuen.

Kiroan itsekseni. Haaveilin että olisin saanut jonkilaisen kuvan tästä mahtavasta näystä, mutta kaikki tapahtui niin nopeasti että ainut miten kerkesin reakoida koko tapahtumaan että hidastin vauhtia rauhassa ja huuhkajan äkkiä ilmestyessä näkökentään jarrutus ja väistö oikealle. Tietenkin olin valmistautunut kuvaamaan, jos vaikka joku mahtava näky olisi ilmestynyt eteeni, mutta ei kerennyt edes ajatella järjestelmäkameraa, joka oli jo valmiina etupenkillä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti