perjantai 31. toukokuuta 2013

Valokuvatostai 289


Tällä viikolla haasteena on Kian ehdottama aihe:
elämänohje

Älä murehdi menneitä, niiden aika on ohi. Älä murehdi tulevaa. Sen aika ei ole vielä. Elä tässä ja nyt.


Tässä vielä muutama humoristinen elämänohje lisää. 
  • Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. 
  • Elä ja retosta, sillä elämä on petosta.
  • Ihminen on kuin kukka, se tarvitsee paljon paskaa niskansa kasvakseen suureksi ja vahvaksi.
  • Jos olet korvia myöten kusessa on parasta pitää suusi kiinni.
Lisää Elämänohjeita Valokvatorstain sivulta.

Muokattu: perjantaina jos koskaan oli aika, jolloin elämä potki taas päähän ja olisi pitänyt oikeasti pysähtyä ja miettiä. Auto sanoi sopimuksen irti, tai oikeastaan auton laturi. Varaosat saan aikaisintaan maanantaina. Onneksi rakkaat kaverit ja sukulaiset auttavat silloin kun oikeasti on tarvis. Auttakaa toisianne!


sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Lauantaipäivän huumaa.

Lauantai alko reippaasti turhan aikaisen, kello oli soimassa kahdeksalta, mutta enkö jo herännyt viiden aikaan koska ei vaan enää nukuttanut. Olin ollut yövuorossa edellisenä yön ja unirtmini oli todella sekaisin. Noh ei muuta kuin hetki töllöä ja sitt aamulla puoli kahdeksan maissa likenteeseen, koska olin menossa hakemaan äitini ja kummipoikani pöivä maalla tapahtumaan peltosalmelle.

Ajeltuani hetken oli Itikan sillalla mahtava usva yön jäljiltä, keli oli aivan ihana, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja näkyvyys oli noin 50m usvan takia. Eli auto parkkiin ja hyödyntämään kelin antamaa harvinaista mäytöstä. Kuvattuani hetken eri maisemia sillalta ja lähiympäristöstä alkoi auringonpaiste tehdä tehtävänsä ja usva alkoi hälvenemään, joten jatkoin matkaani , jolloin puhelin soi, siellä oli 2V kummitettavani, joka siellä soitteli ja varmisteli olenko jo tulossa. (olin äidiltäni pyytänyt varulta herätyksen, kun tiesin että unrytmini olisi sekaisin yöputken jäljiltä)

Ajelin vanhempieni kotiin, jossa minua oli vastassa kumipoikani ja äitini, jotka olivat aamupalalla pikkuisen jälkeen kahdeksan. Söin itsekkin aamupuurot, kunnes rupesimme pakkaamaan matkarattaat, turvaistuin ja kyytiläiset autoon ja kohti PEMOA, jossa oli päivä maalla tapahtuma, jonne olin luvannut viedä Kummipoikani käymään. Ajellessani kohti Peltosalmea alkoi takapenkiltä kuulua kuorsausta, jonka pikku mies päästi kun simahti automatkalla. Pysähdyimme paikalliselle kyläkaupalle ostamaan juomista, koska päivästä oli tulossa todella lämmin.

Olimme Pemolla juuri silloin kun tapahtuma alkoi, joten saimma aluksi kuljeskella rauhassa katselemassa koneita. Kumitettavani on aivan innoissaan menossa joka koneen koppiin ja parhaissa koneissa piti jopa käydä useaan otteeseen. Voi niitä koulukkaita, jotka joutuu ne koneet siivoamaan tämän tapahtuman jälkeen, kymmeniä pikkupoikia pärisemässä rattien takana :D. Ainut mitä koko tapahtumasta on minulla negatiivista sanomista niin tapahtuma, joka on suunniteltu kaupunkilaisille/ lapsiperheille olisi hyvä huomioida se lasten osuus ja varata tila lapsienhoitoon, vessoissa voisi olla mahdollisuus myös juuri potalle oppineille pottien tai pottarenkaiden yms varaaminen vessoihin.

Pemolla oli jos jonkinlaista katseltava, maatalouskoneita, jotka pikkumies luetteli järjestään mikä se on ja mitä sillä tehdään, taisi jopa olla paremmin perillä asioista kuin minä.  ja sitten oli niitä jos jonkinlaista maskottia ja ötökkätä. Katselimme kun lehmät laskettiin ensimmäistä kertaa kesälaitumille, voi sitä vauhtia ja vaarallisia tilanteita kun hiehot pääsivät katselemaan laitumelle, ainut mikä oli että olin huonossa paikassa katsomassa, joten en saanut kunnon kuvia tästä. Sitten sen jälkeen laskettiin lehmät toiselta navetalta laitumelle, ne olivat jo aikaisemmin päässet laitumelle, joten niiden laitumelle meno oli rauhallisempaa, mutta kyllä sielläkin välillä juostiin häntä suorana.

Huvittavinta oli huomata kavereita, jotka katsoivat ihmeissään kun minä työntelin lastenrattaita. Onko se ihme että ikuinen poikamies työntää rattaita? Se rattaissa oleva lapsi voi olla vaikka minun sisaruksilta lainassa. Mukava oli viettää kiireetön päivä katsellen rauhassa koneita ja eläimiä, jokseenkin pikkumies olisi halunnut joka traktoriin, mutta pihteinenvieköön osassa oli ovet lukossa, koska ne saattoi olla sisältäkin vuorattu sillä itsellään joten asiakkaiden vaateiten kannalta ei ehkä ollutkaan paha vaikkei kaikkiin koneisiin päässyt istumaan.

Sain jossain vaiheessa päivää puhelun Kaveriltani, joka on aikaisemmin muutanut kauemmaksi. Hän oli käymässä Iisalmesssa, joten ei kun sopimaan kahvihetkeä iltapäivälle Pemon tapahtuman jälkeen. Isäni tuli hakemaan äidin ja kummitettavan viedäkseen heidät takaisin Pielavedelle. Pikainen paidan vaihto kotona ja kohti Iisalmen toria ja harvinaisen kaverin vierailun aknssa kahviteleman. Kumpikin olimme autolla, joten jouduimme jättämään terassilla nautitut virvoikeet kahviin ja limppariin. Puhuimme toistatuntia niitänäitä kunnes naiset alkoivat soitella kaverilleni, jolloin hän lähti jatkamaan matkaansa.

Lähdin siitä sitten kotia koden, kello oli jotain kolmen pinnassa, joten olisi vielä tehokasta työaikaa, joten nokka kohti kaveria, jonka kansa oli aikaisemmin puhe tavata. Kävin kaverin luona muutaman tunnin istumassa, kunnes palasin kotiin ja menin saunomaan. Saunalla vilkaisin kuubaani ja huomasin että olisiko pitänyt pitää joko hattua tai rasvata tuo kärpästen kiitorata, kun vaikutaa että taisi pikkuisen poltella aurinko liikaa päätä, koska se punoitti jonkin verran. Kotona saunottuani samuin  saunan jälkeen tyytyväisenä oman sänkyyni ennen yhdeksää. Loppuun vielä muutama kuva eilisetä aamun säästä ja sitten Pemon päivä maalla tapahtumasta.




















perjantai 24. toukokuuta 2013

Valokuvatorstai 288

Tällä viikolla vuorossa on Nanan ehdotuksesta musiikkihaaste:



Kappale on Lissien Everywhere I Go (Minne tahansa menenkin, vapaasti suomennettuna), jonka sanat voi lukea vaikkapa täältä (engl.) tai antaa ihan vaan sävelten tai videon inspiroida.

Tässäpä oli minulle aluksi miettimistä kunnes luin laulun sanat ensin englanniksi ja sitten google kääntäjän kokoamalla suomennoksella. Minulle tuli heti mieleen yksi paikka. Muistot tulvahtivat mieleeni menneiltä nuoruusvuosiltani yli 6v sitten. Olen aina "hukuttanut murheeni mereen" eli mennyt veden äärelle katselemaan maisemia ja kuuntelemaan luonnon ääniä.



Kun sain kuulla että rakas mummoni oli nukkunut pois, menin töiden jälkeen käymään porukoillani ja kun vanhempani olivat rupeamassa nukkumaan jatkoin matkaani. Lähdin kulkemaan kohti satamaa ja siitä edelleen kävelytietä rantaa pitkin kirkolle päin. Pysähdyin läheiselle rantakalliolle, jossa olin aikaisemminkin käynyt istuskelemassa murheissani. Istuin koko yön tällä kalliolla kesäyössä ja muistelin mummoani. katselin tyyntä järvenpintaa ja kuuntelin aaltojen rauhallista liplatusta rannasta. Auringon jo noustua palasin asunnolleni ja rupesin nukkumaan.

Lisää ispiroitumisia videosta Valokuvatorstain sivulta

Lintuja, vihaisia lintuja!

Ajoin autolla Iisalmen keskustassa kohti rantaa kn näin nämä neljä fasaania matkani varrella. Eli siis auto parkkiin ja kuvia kehiin. Kaivaessani kameraa laukusta ja vaihtaessani objektiivin alkoi uros huudella minulle ja aivan selvästi koitti huutaen ja siipiään levitellen minua pois pelotella, mutta sitten kun kamera ja mies oli valmiina auton ulkopuolella loppui huutelu auton keulan edessä ja käveltiin rauhassa naistensa luo, olisiko koitettu esittää suurta ja urheaa koirasta. 

Kuvassa on selvästi neljä Fasaania, eiks olekkin?


Koppasin kaverit kyytiin ja vein heidät kotiinsa, nuunkuin oli sovittu niin eikö ollut taas yksi fasaani esittelemässä itseään tien varressa taas, joten auto taas parkkiin, jokseenkin tälläkertaa kuvasin laiskana suoraan auton ikkunasta.

Syksy saa...

Ja sitten olikin taas yksi kesä takana, olipas se erittäin nopea, kun en sitä itse kerennyt edes huomata, mutta pakko kait se on uskoa, kun puut alkaa jo ruskassa kellertämään...
Tai sitten vika voi olla jossakin aivan muussa :D

perjantai 17. toukokuuta 2013

Muista aina turvallisuus!

Tässä keväällä olen katsellut, kun ihmiset polttelee roskia ja kuletelee nurmikoita. Itse olen aikoinaan juoksennellut niiden perässä monesti, jokseenkin tainnut viimeaoikoina jäädä onneksi vähemmälle, kunnes sain taas lukea lehdestä että on jo ihmisuhrejakin tullut maastopalon seurauksena. Osanottoni omaisille. Muistetan siis turvallinen tulen käsittely ja varataan riittävästi asiansa osaavia henkilöitä ja alkusammutuskalustoa.

Tällä kulotuspaikalla oli huolehdittu alkusammutuskalustoa paikalle ja ihmisiä oli useita. Seuraavan kerran ohi ajellessa oli jo tulet sammuneet, mutta edelleen sammuttimia oli valmiudessa läheisen tien varrella, jos jotain vielä satuisi. 

Tässä vielä kaikille muistutus, vaikka pahin ajankohta on mennyt savossa ohi, koska nurmi on alkanut jo kasvaa kuloheinän päälle. Lehtijuttu Savon Sanomista.

Valokuvatorstai 287

Tämän viikon haasteena on hyvin laveasti kaikki käy




Tähän kukkapenkkiin kaikki käy, mukulat, pistokkaat, perennat, siemenet, kivet ja tietenkin se suurin apu, osaavat kädet auttamaan... Ps. tiikerililjaa tulossa tunne sekaan... Lisää kaikkea mikä käy Valokuvatorstain sivulta.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille :)



Lähdin ajelemaan kotipaikkakunnalle juhlistamaan äitiäni ja isoäitiäni. Matkalla oli pakko kääntyä takaisin ja käydä kuvaamassa ei kevään ensimmäiset vaan kerralla useimmat leskenlehdet. Näky oli kaunis, kun pellonreunus oli näitä keltaisenaan.

Kävin kotonani onnittelemassa äitiäni. Äidin luona ollessa oli myös sisarukseni paikalla lastensa kanssa, joten vauhtia riitti ja pienten miesten kanssa pelatessa krokettia tuli minustakin taas kerran se pieni poika, joka leikkii ja nauttii hetkestä.


Hyvää äitienpäivää kaikille äidielle, mummoille, mammoille ja isoäideille!

































PS: Ryöstin äidin kukkapenkistä muutaman perennan ja kaapista muutamien kukkien siemenet, jotka laitan huomenna etupihalle, kukkapenkkiin. Tästä tarkemmin, kunhan siinä kukkapenkissä on jokunen rehu edes paikallaan että on jotain kuvattavaa, joten sitä odotellessa...



lauantai 11. toukokuuta 2013

Rillankivi

Lähdin kosteisena perjantai-iltapäivänä ajelemaan Rillankivelle. Sade oli vain pientä tihkua, joka ei minua haitannut, päälle vain kunnon takki ja tukevat kengät. Muutama kuva itse rillankivestä.

Rillakivellä oli lyhyet esittelyt alueen historiasta. Opastaulussa selvä virhe, huomaatko mikä?
Pielaveden, Pyhäjärven ja Pihtiputaan opastaulut, joiden kunnanrajat yhdistyvät rillankivellä.











Itse kiven kuvaaminen oli tavallaan haasteellista, koska talvi oli tehnyt tuhojaan ja katkaissut läheisen männynlatvan ja pudottanut sen juuri kiven päälle, joten se perinteisesti kuvattu toinen puoli kivestä jäi näkemättä.








Valitettavasti ei vielä paikkaa ylläpitävät tahot olleet kerenneet siivoamaan aluetta, mutta luonnossa ei ollut häiritsevästi roskia, mutta roskis pursui jo yli, wctä en käynyt edes katsomassa, koska ei itsellä ollut sinne tarvetta. Tehtävänihän on nauttia luonnosta eikä kirjoittaa arvosteluja paikkojen palveluista, vaikka se joskus siltä tuntuu. Kävelin läheiselle laavulle, jossa huomasin ilmoituksen ja tulostetun kartan läheisestä luontopolusta. Siispä kengät kohti luontopolkua.

Luontopolku on helppokulkuinen, muta se oli paikoin liukas sammaleisilla kivillä, joten kunnon kengät pitää olla. Vilkkaiden lasten kanssa kannattaa harkita reitille lähtemistä, koska polku kulkee välillä erittäin jyrkkien kivikkojen reunalla. Reitti oli selvästi merkattu maastoon maalaamalla puihin siniset merkit ja välillä oli myös opaskylttejä lisäksi polilta ei oikein risteillyt selvästi muita polkuja, joille olisi voinut harhautua. Poikkeavat polut oli yleensä lyhyiä pistoja jonkun suuren kiven tai kelopuun luo, jotta sitä on päässyt kuvaamaan.

Polilla alkupässä kulkiessani kuuntelin kun teeret kukertivat soitimellan, joka on harvinaista päiväsaikaan. kuuntelin metsän muitakin ääniä ja näin monia lintuja ja metsäneläimiä, mutta niitä en saanut kuvatuksi, koska en ruvennut vaihtamaan objektiivia tihkusateessa.



Jonkinverran korkeuseroja ja jyrkkiä reunoja polun varrella. Mahtavia maisemia siis näille korkeuksille.




Vaellusreitti oli selvästi merkitty ja erottui maastosta selvästi, mutta joillakinkohden myrky ja lumikuorma oli katkonut reitille nuoria mäntyjä, jotka hankaloitti kulkemista.

Olipa luonto luonut muutaman elävänkin taideteoksen lumen, valon ja karun maaston avulla.








Lähteenrannalla jututin paikallista alkuasukasta, joka kertoi että Rillankiven alueet ovat harvinaiset Suomessa ja sattuipa löytymään myös yhteisiä tuttuja, vaikka emme aikaisemmin olekkaan tavanneet Luonto yhdistää monia ihmisiä näilla alueilla ja tekee tuntemattomistakin toisilleen tuttuja.

Paikallinen kertoi että lähteiden toisella puolella on paljon vielä komeita maisemia ja paikkoja. Hän näyti myös kartalta muutaman paikan, jossa kannataisi käydä katsomassa. Kiitin avusta ja lähdin jatkamaan matkaa kohden opastettuaja paikkoja ja lopuki vielä paikallinen

Alkuasukasta jututtaessani kuulin tämän KESÄN ensimmäisen käen kukkumisen ja se kukkui minulle koko loppuretken ajan, olisiko lähtenyt varottamaan muita metsäneläimiä minusta, kun tuntui siltä että se lähti minua seuraamaan ja seurasi aina takaisin autolle asti.


Mutta sitten tuli stoppi! Reitti oli tulvinut poikki ja minun lyhyehköt maiharinvarret eivät sallineet mennä tuosta yli. Alkuperäinen Luontopolu olisi ollit noin 5km pitkä. Paikalle eksyneen alkuasukkaan ohjeesta poiketen poistuin reitilta ja lähdin kaakkoa kohden lähtevää polkua seuraten ja pääduin siitä ensin metsäautotielle, jonka jälkeen olin jo autotiellä, jotapitkin kävelin takaisin Rillankivelle. Reitille tuli mittaa tämän koukkauksen kanssa noin 6km.


Nähtävää jäi vielä siis toisellekkin kerralle, koska tulvan takia en päässyt katsomaan kehuttuja paikkoja. Katsotaan sitten kesällä uudellen Rillankivelle menoa ja läheisille muillekkin nähtävyyksille, kuten Lahnasjärven lintutornille menoa.

Joko muuten keksit mikä on vikana ensimmäisessä kuvassa, kommentoi jos huomasit.



Ala kartta kulkemastani reitistä :P



torstai 9. toukokuuta 2013

Valokuvatorstai 286

Tällä viikolla haastesanana on lyhyesti ja ytimekkäästi JOS.



Lyhyesti ja ytimekkäästi: JOS OTAT ET AJA! Joillakin se on päässyt unohtumaan. Itse olen ollut muutamassa kolarissa auttamassa, jossa on ollut alkoholilla osuutta asiassa. Ei ole kivaa katottavaa. Voin myös ylpeänä ilmoittaa että olen polttanut muutamalta känniääliöltä kortin ja olen siitä ylpeä!

Lisää jossittelua valokuvatorstain sivulta.

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Maakuntamatkailua

Kävin eilen maakuntamatkalla, olin itse aluksi ajatellut lähteväni Rillankivelle, mutta heikkouteni kahviin aiheutti suunnitelmien muuttumisen ja lähtemisen Lapinlahdelle. Matkalla poikkesin ihan vaan kannatuksen vuoksi ostamassa kyläkaupasta jotain. Sisään astuessani tulvahti meleeni erittäin ihania mustoja lapsuudestani.  Kappian olemus ja tervehdys sen pienen "Kassatiskin" takaa palvellessaan toista asikasta, kassakoneen naputus ja rumina ja se ilmapiiri ja tuoksu. Nämä pienet asiat palautti minut muistoissa lapsuuteni mummolaan, ja sen läheiseen  kyläkauppaan, josta muista ukin minulle ostaneen ensimmäiseni lompakon. se oli silloin pikkupoikana erittäin suuri asia, josta on jäänyt erittäin rakas muisto. Kaupasta sanottakoon että valikoima oli erittäin laaja ja oli paljon sellaista mitä voisi hätäpäissään läheisen kyläkaupa valikoimasta löytyvän. Toivottavasti muutkin käy hakemassa ohiajellessa sen jäätelön, limupullon tai karkkipussin, jotta saataisiin säilymään nuo harvinaiset kylien viimeiset hengissäpitäjät.

Kaverille hypettäessäni toista tuntia suuren kyläkauppakokemukseni ja blogi / kuvausharrastukseni alkamisesta ja muutenkin pikaisten kuulumisien vaihtamisen jälkeen pihamaalla haravoinnin ohessa (kaveri haravoi, minä tuuditelen kaverin pikkutyttöä lastenvaunuissa) siirryimme jo sisälle jatkamaan sen "kahvin" äärelle, jokseenkin Kahvin vaihdoin simaan ja karjalanpiirakoihin :) On se kumma kun lähden kahville toiselle kylälle ja sitten loppupelissä en edes juo sitä kahvia... Kaverin luona muutaman tunnin istuttuani ja juteltuani sitä itteään lähdin jatkamaan matkaa.

Matkanvarrella kuvasin jotain, jota nyt tässä kaipailenkin että tietääkö blogini lukijat mitä ne on, minulla on siitä erittäin vahva aavistus. VASTAUKSIA VOI LAITELLA KOMMENTTEIHIN.







Nuo "palikat" liittyvät tähän laitokseen ja läheisen sillan kaiteeseen...










Siis kyseessähän on vesivoimalaitos vanhalla Varpasjärvellä, nykyään Lapinlahdella ja kyseiset palikat on sälevän säännöstelypadon "patolevy", jolla suljetaan virran kulku sälevän vesivoimalaitokselle tarvittaessa. Lähemmäksi en mennyt kuvaaman, koska lainkuuliaisena kansalaisena en mennyt läheiselle voimala-alueelle, joka alkoi jo sillankupeesta, josta kuvat otettu. Olenhan koulun puolesta päässyt aikaisemmin tutustumaan toiseen vesivoimalaitokseen ja  suure matemaattisen laskutoimituksen jälkeen voitin vielä Savon voiman lippiksen, koska sain laskun lasketuksi oikein. Valietavasti en löytänyt kuvaa, jossa olisi kyseinen laskutoimitus ja sitä en rupea lavastamaan, joten se siitä ;)

Jo menomatkalla olin  ajellut tämän ohi ja päättänyt että tästä on jotain laitettava, joten paluumatkalla ohiajellessa kuva.
MIKSI ihmisetheittää kaiken PASKAN JA ROSKAN autoistaan teiden varsiin ja sotkevat näinollen suomen kaunista luontoa? siis kyllä itseltäkin on vahingossa tippunut jotain taskusta, ja en sano ettenkö ajattelemattomana ole nuoruudessa hölmöillytkin, mutta Imuri on ollut pakko laittaa autoon ja tuoda tarkoituksella tänne. Kuormasta tippuneena johto ei olisi nätisti vyyhdettynä.
Ja tässä toinen ikävä esimerkkin siitä miten ihmiset heittää levähdyspaikalla roskat luontoon, itsellänihän on myös tapa heittää roskat olkani yli autolla ajellessa, mutta ne ei päädy sen kauemaksi kuin takapenkin jalkotilaan, josta ne kerään aika-ajoin sinne minne ne kuuluu eli roskikseen ja kauppakuitit jää pyörimaan taskuun, kun en kehta olla sitä kuittia ottamatta :P OK nämä voi olla kyllä kuormasta tippuneet, mutta enpä oikein usko.



karkeasti 10km molempien kuvien ottopaikoista olisi ollut oikeat paikat niiden kyydistä jättämiseen. Jatkaessani matkaa Iisalmen ohi kohti vierämää pysähdyin Koljonvirralla. kiertelin koljonvirran taistelun muistomerkeillä katsellen ja lueskellen oheisia tauluja, joissa oli kerrottu taistelujen historiasta.



Vieremällä tuhlasin sitten siskolikan luona loppuillan kiusaten siskonpoikia. Eli tälläinen maakuntamatka tälläkertaa, toivottavasti Perjantaina olisi hyvä keli jolloin olen suunnitellut meneväni sinne alkuperäiselle suunnitelmalleni eli sinne rillankivelle. Näin vierähti minun Tiistainen vapaapäivä kierrellessä autolla maakunnissa...



perjantai 3. toukokuuta 2013

Valokuvatorstai 285

"Vappu sekoitti viikon ja meinasi torstai lipsahtaa vallan ohitse! Tämän viikon haaste on kuitenkin: Mielikuvitus."

Ja taas oli valokuvatorstain aika, odottelin sitä malttamattomana, mutta kuten ylläpitäjä omalla sivullaan mainitsee että meinasi jäädä tämä viikko väliin. Itsekkin olen ollut viikkopöllöna, kun olin muutaman päivän vapailla niin olin sitten tänään sunnuntaissa töissä itsekkin menossa. 

Luettuani viikon haateen on pääni on lyönyt monta tuntia tyhjää, varalla on yksi kuvattava paikka, mutta sinne on niin pitkä matka etten sitä lähde nyt tekemään. Laittelen vaikka myöhemmin sieltä kuvan, kunhan sinne ensin selviän. Päätä miettiessä puhki tajusin kuitenkin mistä se mielikuvitus on lähtöisin... 




No tietenkin pilvilinnoista! nuista satujen ja tarujen ihmeellisistä paikoista jonne pääsee vain mielikuvituksen voimalla tai stten vanhempana lentokoneella. 

Kaikilla pitää olla sen verran mielikuvitusta että osaa ja voi kertoa toiselle tarinan tai leikkiä lasten kanssa, vaikka ihan pikkuisen. Lukekaa ja kertokaa lapsille tarinoita ihmeellisistä asioista ja antakaa heidän olla ja kehittää sitä vilkasta mielikuvitusta terveellisissä puitteissa. Antakaa lasten olla lapsia ja olkaa itsekkin välillä se lapsi, joka leikkii.