perjantai 28. kesäkuuta 2013

Onnettoman jänöjussin viimehetket.

Näin ehkä tämänhetkisen elämäni yhden mahtavimmista näyistä "luonnossa".

Ajelen rauhassa kotia kohden Siilinjärveltä Lapilahdelle päin. Kello on noin yhdenmaissa yöllä. Liikenne on erittäin hijlaista, muutama auto on tullut vastaan, mutta takanani ei ole näkyvissä yhtään autoa.

Katselin kun tämän kesäinen jäniksenpoikanen koitti mennä tien yli Siilinjärvi- Lapinlahti välillä autoni edestä. Hidastin kaikessa rauhassa kun ei ollut muuta liikennettä. Jänis juoksenteki ristiinrastiin autoni edssä ja koitti hädissään päästä alta pois, mutta paniikissa lähti juoksemaan autoni valoja karkuun. Hidastelin kaikessa rauhassa ettei poikanen jäisi turhaan autoni alle.

Kun yhtäkkiä oikealla silmäkulmassa havaitsen tumman hahmon lähestyvän. Katson kuinka huuhkaja koppaa autoni keulan edestä alle viiden metrin päästä jäniksenpoikasen kynsiinsä. Saan huuhkajan väistetyksi juuria ja juuri autollani. Katselen taustapeilistä kun huuhkaja jää keskelle tietä jänis kynsissään. Pysähdyn, jolloi huuhkaja jähtee rauhallisesti jatkamaan matkaa jäniksenpoika kynsissään roikkuen.

Kiroan itsekseni. Haaveilin että olisin saanut jonkilaisen kuvan tästä mahtavasta näystä, mutta kaikki tapahtui niin nopeasti että ainut miten kerkesin reakoida koko tapahtumaan että hidastin vauhtia rauhassa ja huuhkajan äkkiä ilmestyessä näkökentään jarrutus ja väistö oikealle. Tietenkin olin valmistautunut kuvaamaan, jos vaikka joku mahtava näky olisi ilmestynyt eteeni, mutta ei kerennyt edes ajatella järjestelmäkameraa, joka oli jo valmiina etupenkillä.



tiistai 18. kesäkuuta 2013

Kukka



Katselin kaverin kanssa minun kaktusta että olisi aika vaihtaa isompaan ruukkuun ja samalla vaihtaa mullat. Noh ei muuta kuin tuumasta toimeen. Vaihtoa valmistellessa etsin jo rukkaset, mullan, ruukun ja kaktuksenkin nostin pöydälle kun huomasin että kaktus oli aloittmassa kukinnon, joten homma seis. Samalla tajusin että oli torstai ja Valokuvatorstaissa oli aiheena sillä viikkoa lööppi, jolloin minulla välähti että tässähän on se minun lööppini on. Tässä nyt muutaman päivän olen saanut nauttia yhdestä kukasta kaktuksessani, mutta en ole sitä älynnyt kuvata. Nytkin oli jo iltapäivä ja kukka oli mennyt osittain kiinni, mutta ei se haittaa :D Tässä nyt se harvinainen näky! Poikamiehellä kukkiva elävä kukka.


perjantai 14. kesäkuuta 2013

Yöllisiä maisemia.

On viimeaikoina ollut kiireitä töissä, joten kuvaaminen on jäänyt vähemmälle. Mutta tässä muutama kuva. Kuvat on otettu 29.5 kahden ja kolmen välillä aamuyöstä.
 
Kaunis kuutamo.

Viileä yö, kun purosta höyry nousee.

Pehmeä polku metsän siimeksessä?

torstai 13. kesäkuuta 2013

Valokuvatorstai 291

Tämän viikon haasteena LÖÖPPI!

Aihetta ehdotti Ann.


Vanhat lehdet voi käyttää monessakin paikassa. 
(kaktusta ei kidutettu kuvauksissa)

Lisää kirkuvia lööppeja valokuvatorstain sivulta

torstai 6. kesäkuuta 2013

Valokuvatorstai 290

Tälläviikolla olikin sitten minulle yllätyksenä oma ehdottamani aihe.

Lapsuusmuisto.

Asun nykyään toisella paikkakunnalla ja olen vielä pahinmmileen töissä yövuoroissa tässä välillä, joten en pääse kuvailemaan omia lapsuusmuistojani, mutta jonkun aikaa mietittyäni tuli mieleen pari esinettä, jotka on minulle hyvin rakkaita. 



Ukkini kello. Muistan kun pikkupoikana olin innokkaasti vetämässä ukin taskukelloa ja kuuntelin sen raksutusta. Ukilla oli  myös toinen kello, joka oli aikojen saatossa hajonnut. Jos oikein muistan niin se olisi hajonnut aikoinaan ukilla savotassa ollessaan. Jos pikkupojan mielikuvitus ja muisti ei ole tehnyt tepposia olisi kello hajonnut siinä tilanteessa, kun puun runko olisi kaatunut ukin päälle, mutta ei voi enää muistaa nuin kaukaisia asioita. 

Muistan kun ajoimme mummon kanssa Kiuruvedelle polkupyörillä korjauttamaan taskukellon. Pääsimme paikalliselle kellosepälle ja jätimme kellon korjattavaksi ja palasimme takaisin mummolaan. Muutaman päivän päästä palasimme Kiuruvedelle kelloliikkeeseen ja haimme kellon. Ja voi sitä pienen pojan innostusta, kun kello josta oli lasi rikki ja osa viisareista puutu olikin kiiltävä ja päällisinpuolin täysin ehjä. Tässävaiheessa mummoni ilmoitti minulle että saisin kellon itselleni. Voin vain kuvitella mikä on meno alle 10v pikkupojalla kun saa itselleen oikean taskukellon. Sain vielä valita vitjankin kelloon, koska ukki oli ottanut aikoinan kellon alkuperäisen vitjan toisen kelloon. 

Muitakin rakkaita muistoja on Laukkalasta mummolan ajalta. Mutta niistä tarkemmin joku toinen kerta.

Lisää lapsuusmuistoja valokuvatorstain sivulta.